Onko säälittävämpää näkyä nähty, kun mut niiskuttamassa ja köhimässä sängynpohjalla, kaikkien räkästen nenäliinojeni keskellä?
Eilen iski kunnolla tää tauti (miksikä haluattekin nimittää), ja huomasin, että kappas eihän tästä puhumisesta tuu mitään. Illalla mittailin kuumetta ja koin taas "kappas"-elämyksen. 38,4 astetta kuumetta. Eilisen ruoka ja juoma saldo: Voileipä (väänsin sen väkisin mun kurkusta alas vaikka sattu enemmän kun liikaa) ja about 20 kuppia teetä (mä v***u vihaan teetä) ja parisen kuppia viinimarjamehua. Nukuin 4h päiväunet josta loppujenlopuks seuras se, että en nukkunu yöllä melkein yhtään, josta seurauksena se, että oisin tällä hetkellä maailman paras linnunpelätin.
MÄ EN VOI SYÖDÄ! Ruoka on mun elämä ja nyt se on poissa :'( Saan tänään ruuaks kuulemma kasvissosekeittoa... Houkuttelevaa, joopajoo
Se mikä tässä on säälittävintä, on se että mun pitäis lukee enkkua kipeenä. :I Siitä ei tuu muutenkaan mitään ja hohhoo kipeenä vielä, voi hyvää päivää. Koe viikko here we come!
Tää on tää perinteinen, että ku oot suunnitellu joku kuukauden asioita eteenpäin, niin oot niin kipeenä, ettet edes tiedä onko sulla jalkoja, selkää tai kurkkua enää, josta seuraa siis se että et tiedä maailmanmenoista enään mitään. Se millon mä oon taas oma itteni jää nähtäväks.
Harkittin tässä 100HappyDays haastetta mutta sitten tulin ajatelleeks että eipä siittä tulis yhtään mitään. :D
Kauheeta kun mun blogistakin on tullu tämmönen valituksen valtakunta ja minämullekaikki-palatsi. Mut hei näillä tänään ja huomenna (ja todennäkösesti aika pitkään) ja sillälailla. Vi ses kamuseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti