Viimeinen asia kauppalistassa

Jessus siitä on aikaa kun kirjotin viimeks ja aina huokailen tätä samaa asiaa joka tekstin alussa... :D
Aihe ei oo ehkä ajankohtasin mun elämääni tällä hetkettä, mutta siis tänään aiheena numero 1. Jeeee. No mitä siitä?

Let's start with this: Mä väitän, että joka ikinen sinkku (ja muutkin) tuntee jossain vaiheessa yksinäisyyttä. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Nipottajille nyt info-iskuks, että en tarkota sitä etteikö yksin vois olla onnellinen, mutta jossain vaiheessa edes jossain yhessä pienessä minuutinpuolikkaassa sitä tajuaa että on tosi yksin ja ois ihan kiva kun ois joku vierellä. (Vinkvink etenkin ne jotka asuu yksin, 100% match.)
Kun meet mihin tahansa, se huokuu susta. Jos sä tiedostat, että oot yksinäinen, se näkyy susta. Sä kannat yksinäisyytta ja alakuloisuutta mukanas joka paikkaan, missä ootkin minne meetkin. Ne on kun purkka joka tarttuu sun kengänpohjaan eikä päästä irti. Vaikka oisit ihmisjoukon keskellä, niin voit tuntee olos yksinäiseks. Joskus tuntuu myös siltä, että oot väärän mallinen palikka tähän palapeliin (vaikka et oo höpsö). Et ehkä sovi joukkoon, mutta oikeesti susta vaan tuntuu siltä. Kun kirjottaa kauppalistaa ainoo asia minkä haluais vaan kirjottaa viimeseks asiaks; jonkun joka välittää ja huolehtii. 
Välittämättä siitä kuinka monta ihmistä on sun ympärillä, tai kuinka yksin tunnet olevas, oot hyvä ja ihana just tollasena kun oot. Tunteet on ohimeneviä ja ne kaikki hiipuu ja "kuolee", joten yksinäisyys on täysin ohimenevä tunne, ei siis hätää! :)
Väitän myös, että jokaisella on se kliseinen 1 tietty pieni ihminen tässä maailmassa, joka tulee rakastamaan suo kunnes kuolema teidät erottaa. Ja vaikka tunnet olevas yksin, sulla on ihmisiä (tai edes 1 mutta on) jotka susta välittää. Eikä vaan tykkää ihan vähän, vaan rakastaa tosi paljon ja se on sun bonus ja voimavara.
Jees eiköhän näillä zemppauksilla mennä eteenpäin :)

"Monta mutkaa edessä"

Ensinnäkin pahoittelut mun blogin hetkellisestä kuolemasta, mutta täällä ollaan taas, joskin hieman synkän aiheen parissa(?)! :)
Kohtasin siis keskiviikkona erään mummelin odottaessani kyytiä kotiin. Seisoin ns. uuden Salen (siis sen siinä Ylön keskustassa) pihassa ja kaupasta tuli ulos tämä mummeli, joka tuli siis ehkä noin metrin päähän viereeni eikä sanonut mitään (no miksikäs oisi sanonut, Suomessahan vaan ollaan) tai katsonut päinkään ja siinä sitten vilkuilin sivusilmällä ja tavallaan halusin sanoa jotakin mutta mieli oli tyhjä. Sitten ehkä viiden minuutin kuluttua siihen pihaan hurahti taksi ja taksikuski tuli ulos autosta ja tervehti mummelia. Sitten taksikuski katsahti muo ja meidän kolmen yhteinen keskustelu oli jotakuinkin aika sanatarkasti tässä:
"Tuleekos nuori neiti matkaan?"
Sanoin että "ehen" vähän naurahtaen.
Sitten mummeli avasi suunsa siinä äheltäessään autoon "*mutinaa* paljon mutkia edessä..."
Ja taksikuski vastasi reippaasti "Ehkä 50 vuoden päästä uudelleen".

JA TÄMÄ keskustelu pyöri mun päässä koko sen päivän ja vielä nytkin. Etenkin se mitä se mummeli mulle sanoi. En tiedä miks mutta jotakin jäin miettimään ja kun äiti kurvas pihaan sanoin sillekkin asiasta ja istuttiin sitten yhdessä koko automatka hiljaisuudessa (kunnes äiti alotti tavallisen kuulumisiensa kertomisen) miettien tätä.
Tajusin ehkä miettiessä että siinä sitten ähelletään 50 vuoden päästä, kun ei jaksa nostaa kauppakassia tai edes jalkojaan sinne autoon. Se jos joku kauhistuttaa, ja tässä nyt voin sitten omia oikeuden sanoa, että myös suo kauhistuttaa ihan varmasti vanheta ja olla mummeli tai pappeli (ei siinä mitään mummelit ja papat on kivoja ja ihania (yleensä)) ja laahustaa ja olla voimaton ja yksin. Ellet sitten oo supermummeli/-pappa ja sulla on vielä 50 vuoden päästä ihania ihmisiä huolehtimassa susta ja lisäks vielä paljon ihania ystäviä, joiden kanssa bingota.
Niinkun oma mummuni sanoo niin vanhuus ei tule yksin. BINGO! Eli vielä tuon kaiken lisäks sulla saatta olla diabetes, syöpä, dementia, kaihi ja d-vitamiinin ja raudan puutos sekä kynsinauha revennyt. Elämä ei ehkä oo nyt helppoo, mutta entäs sitten kun omat koulut ja työt päättyy ja oma sosiaalinen elämä kuolee, sairaudet iskee kun ei jaksa eikä halua käydä yksin lenkillä ja sitten vaan istuu siinä keinutuolissa odottelemassa kuolemaa kylään. No kyllä sitä kerran vuodessa sentäs sukulaiset käy pimpottamassa sitä ovikelloo, jossei kuolema.
Hieno elämä, mutta miks se loppuu ennen aikojaan, ennenkun on edes fyysisesti poissa täältä? Pliis ihmiset soittakaa isovanhemmillenne vaikkapa huomenna, vaikka se saattaa tuntua haastavalta. Uskokaa pois annatte ilon aihetta taas pitkäks aikaa, ja on sitten niillä mummoillakin kuulumisia kerrottavana. Jos ei omia, niin sun.

It's about time, right?

 To get up and start writing again. It's been too long...

So hello yellows again! Haluan painottaa että oon uudistanut mun blogin ulkonäköö, mutta en ehkä niinkään sisältöö koska mihin mä tästä muka muuttuisin tai mihin mun ajatukset vaihtuis?
      Jepulista... voi pojat siitä on aikaa ja pahottelen mun blogin hiljaiseloa, (jos joku jäi sitä kaipaamaan vähän päälle neljän kk aikana) se vähän kärsi kun oli "parempaakin tekemistä".

Toisin sanoen, ei vaan huvittanu.
 Koska en nyt voi kertoo ihan kaikkee mitä tällä aikaa on tapahtunu (long story brothas) niin selitän nyt jotakin kuvilla :)

Tossa vieressä näkyy eräs kirja nimeltä The Walking Dead (1) ja siis oon ihan sekasin tosta sarjasta... En tie onko toi yhtään "mun tyylistä" kirjallisuutta/tv tuotantoo, mutta tohon mä nyt oon vaan hullaantunu. Ja sain vihdoinki aikaseks lukee ton itse kirjan (ehkä koska koulutyö anyways), josta koko sarja on tehty. Wuhuu! :----)

Sit aasinsiltana koulujutskelista koulujutskeleihin elikkäs nythän on koeviikko y-lukiossa ainakin, niinkun kaikki varmasti tietää. Sain aikaseks (ihme kyllä) enkun kertausmonisteen eilen ja sit mulla oli tänään aamulla ton kurssin koe ja ihme kyllä se moniste autto. Lisäks kaveri kerto just ennen koetta jotkut muutamat randomit sanat ja ne tuli siihen! My lucky day ♥

Ja taas aasinsiltana, kokeista panostamiseen. Aion nyt tosissani panostaa kouluun ja koulun käyntiin, ja sen kautta toivon et lukion kakkosvuosi menis pikkusen paremmin kun eka... (kröh)

Sitten rohkeana (ja ahkerana) koulutyttönä menin koulun valokuvaus kurssille, jolla ihme kyllä, sain aika hienoja kuvia tuotettua. Tässä  jotakin niistä teille: (naurakaa te hyvät valokuvaajat)

 

leppis :3

Ja sitten meidän tehtävänä oli kuvata maailman ihanin tyttö kampanjaan(?) liittyvä kuva eli voimauttava valokuva (googlatkaa en mie teiän google ole) niin tässä alla jotakin mun mielestä hyviä otoksia siihen liittyen...

Ja koska kuvaaja ja kuvattava ei aina voi onnistua yhteistyössään 

they go like this....

Then it was my birthday at 18.9. ja täytin 17w, vaikka tuntuu että täytin just 7... Tässä jotakin random pictureita äitin tuomasta kukkakimpusta :3

And finally we're at that point where I say goodbye and goodnight. Viimesenä kuvana annan teille mun lopullisen voimauttavan valokuvan have fun and good night!

See ya all ♥: Karita

Round and round we go

Ette kyllä ikinä arvaa... OON TAAS KIPEENÄ! Rupesin ajatteleen, että voisin oikeesti palkata jonkun poppamiehen...

Mulla vuotaa silmät ja nenä niinku niagaran putoukset (tää ei lopu ikinä). Nenä mulla palaa jossain helvetin liekeissä ja silmät vuotaa kuiviin. Kurkku on yhtä kuiva ku sahara ja juominenhan ei tietystikkään siihen auta. Tinnittää niiku miljoona hyttystä olis kiljumassa korvaan. Ja sitten vielä kaupan päälle kaikki pienimmätkin murheet ja huolet ja kaikenmoiset perunankin epäsymmetrisyyden murehtimiset sun muut. Eipä mulla oo suotta paha olla kun kirjotan tänne blogiinkin varmaa jotain miljoonatta kertaa että oon kipee.  JA tottakai vielä päätä särkee niin että koko p*ska räjähtää tuusannuuskaks hetkenä minä hyvänsä (en osaa kuvailla tätä tää on ihan kauheeta).

En oikein tie enää mitä ajatella kun oon suurimmanosan ajasta vaan kipeenä ja sit sen muun osan ajasta oon terve ja pidän kivaa... MITÄ PAHAA MÄ OON TEHNY? :::DDD please voisimpa olla taas terve :'c noh mutta kyllä tämä tästä.

Tulin siis vaan tosiaan toteaan näinkin lyhyehkön asian ja tälläisen valitusvirreksi kutsutun murjotuksen toteamuksen, mutta halusin vaan tosiaan todeta tämän hauskan seikan, että KYLLÄPÄS minä nyt kuljen jossakin syvimmissä kipeyden onkaloissa, kun en ikinä oo terve.

Olkaa te terveitä mun puolesta!  Nähään taas rakkaat :)

Uusi elämä

 (HUOM! Kun luet tämän tekstin älä automaattisesti oleta että olen synkistä synkin ihminen ja vihaan elämää, ja tottakai näiden lisäksi oon taatusti vakavasti masentunu ihminen. Ei. Aikoja on ihan yhtälailla hyviä ja huonoja ja kaikkien sekalaisten tunteiden keskellä tein tän)

Näin mulle sanoi ruotsinope parisenviikkoo sitten: "Karita. Tästä hetkestä alkaa sun uusi elämäs. Nyt ryhdistäydyt!". Eikä hän todellakaan sanonu sitä niinkun: "NYT V1TT* SITTEN !?¤%&?#!?" vaan siinä oli joku muutoksenpuuska, joka sai mut heräämään ja miettimään asioita :)

Oon sit sen jälkeen miettyny, että nyt jos koskaan teen elämästäni paremman. Ja ihan oikeesti p*skaa puhumatta positiivinen asenne on kaiken a ja ö. Eikä nyt aina tarvi olla sillee "Jee no onpas positiivista, että tänään aamulla myöhästyin koulusta koska nukuin pommiin, sato ja ukkosti ja sit kaaduin vie skopallakin" vaan ihan vaan jotakin tyylillä: "Mulla on ihan kivat kengät tänään". Se on auttanu semipaljon muo :)  YRITTÄKÄÄ JAKSAA IHMISET TÄTÄ ETTÄ PUHUN NÄIN :::DD

Lisäks nyt kun on ollu "yksinäistä aikaa" = joku ei kokoajan roiku mussa, ja vaikka olisin porukassa mut jätetään yksin. En ota sitä mitenkään negatiivisesti , että "apua nyt oon yksin yhyy" lähinnä tunnen vapautta. Onhan se tietty outoo, että oon "yksin", mutta tiedän että saan aina seuraa jos haluan. JOTEN olen onnellinen lapsi.

JA oon alkanu lukeen taas kirjoja. Luin KOKONAISEN KIRJAN YHESSÄ PÄIVÄSSÄ (224 sivua).... Ja siis eihän siinä mitään äiti lukee kirjoja tunneissa, mutta kun oon lukenu ysin alussa viimeks kokonaan alusta loppuun kirjan. Lisäks muo hämmentää tää vimma erityisesti, koska kirjan aiheena oli insesti... Oli se hyvä kirja silti vaikka aihe olikin raju.

Muutoksen tuulia

Oon muuttunu myös ulkosesti (jepjep). Sain vajaa vuos sitten lasit, oon värjänny hiukset (<- Mitä vittua) ja kaveri väänsi mulle kynnet (D44). Oon muuttunu huomaan sen itekkin, enkä vaan ulkosesti. Musta tuntuu, että oon aikuistunu tai kasvanu ihmisenä, niin ulkosesti, kun sisäsestikkin. Oon silti Karita, muo ei tarvi kiertää kaukaa vaikka oon erinäkönen, ja erilaisen olonen nykyään :D

Ruotsinope oli oikeessa. Halusin muuttua ja muutuin.Mä pystyin siihen (joten kuka tahansa joka haluaa sitä pystyy siihen (kliseitä)) Kasvoin ihmisenä ja nyt oon taas menossa mukana.

Ja nyt? Aion tehä läksyt. Se on ihan positiivista.


Kiitokset taas että jaksoitte lukee. Tämä oli tässä. Enskerralla taas erilaista meininkiä. Vi ses rakkaat! :)

Ruohonjuuritasolla

 

"Pohjalta ei nousta muutakun ylöspäin" ja "valoo on tunnelin päässä". Niinhän mä aina sanon, vai puhunko mä vaan puppua?

Anteeks mut... koska täältä niinkun pitäis nousta? koska mä rupeen oikeesti opiskeleen? Koska vaan päästän irti kaikesta turhasta? Tän syvällisempiä pohdintoja aiheesta ette saa, koska en tie oikein ihan itekkään mitä ajattelen.

 

Oli tosiaan ihan kiva herätä tänä aamuna 8:18 kun enkunkoe tosiaan alko 8:20, ja myöhästyneitä ei oteta luokkaan... öhöm, lievä paniikki ja niiku joku ois jahdannu muo kouluun. Jaaaaaa sitten siinä kävi niin, että en päässy luokkaan, menetin 10p. kuuntelusta. hard rock hallelujah! Opettajat on parhaita <3 Kaikenlisäks olin kokeessa viimesenä ja kadotin mun puhelimen. Maailman paras päivä :::):):):))::):)

 

Seuraavaks ois sit hissa vuorossa jota en oo saanu luettua yhtään :) <3 Nää on ihania nää koeviikot. Hyväku suihkuun kerkee (okok älkää ny pelätkö, väännän vaikka väkisin itteni sinne niin teiän ei tarvi haistella muo :D)

 

Tässä siis nää kokeet ja koe viikko ja siis keskiviikkona ois oikeestaan 2 kurssin enkun kieliopin uusiminen (miten hitossa sain siitä nelosen) JOTEN siis aika kaunis stressi taas on :) Ei mulla suotta mitää vapaapäiviä oo, mitä turhia :::DDD

 Joskin tätä koko hommaa helpottaa musiikki <3 löydän aina aikaa sille vaikka väkisin :P

 Tein jonkin näköstä suklaakakkua tänään! :D Tuli ihan hyvää mut se vähän lässähti, koska en todellakaan osaa laittaa ruokaa tai leipoo sitte yhtään. (siskoista toinen on kokki ja toinen leiponu koko lapsuutensa, ja mikä mää oon?...) Vaikka olenkin nainen se ei tarkota sitä, että olisin synnynnäinen lahjakkuus laittaan ruokaa. Älkäähän siis yleistäkö ;D

 

Tosiaan koska oon siis loistava kadottaan ihan kaikkee (kadottaisin vaikka mammutin jos omistaisin) niin kadotin tosiaan Ranskaan mun lompakon ja lasit (tällä hetkellä jossakin päin maailmaa on mun puhelin.... ::::DDD) jaaaaaa nyt ne oli tullu postiin <3<3<3<3 ahhhhh mulla oli ikävä rikkaana olemista ja etenkin mun laseja :D

 

Oujea ne on kotona <3

 Siiiiiiiiittten jotain random kuvia :)

Mun fisut <3

Ihan älyttömän paljon linnut sotkenu D: ja sit viel ihmisiä syytetään ruuan pois heittämisestä

 

Kello käy ja aika tikittää, kohta on jo kesä (goddammit finally <3) 

NIIN JA SITTEN VIELÄ että kastoin tosiaan talviturkin nyt tossa viimeviikonloppuna (0 asteisessa vedessä <3 ja nyt on kurkkukipee, kyllä kannatti :))) )

Tää kuva siis ranskasta :) oli nii upee et pakko pistää loppuhuipennukseks

 Näkyilläänhän ihmiset! Toivottavasti me kaikki surumieliset todellakin noustaan sieltä pohjalta ja nähdään valoo :) Breathe, it's just a bad day, not a bad life. Vises ja sillätavalla! ja tämähän oli sitten tässä.

Turhaa tuhinaa ja tutinaa

Jepulista jeps elikkäs - talvi näimmä tuli taas... *tähän synkkä hiljaisuus*

MIKSI!? äskön oli vielä kesä? Ja nyt oon kipeenä koska ulkoilma (ja noh.. koska mun ns. "lämmin pukeutuminen") Ainakaan ei oo vielä tullu sitä koeviikon stressiä <3 sitäpä odotellessa. Elikkäs pientä nuhaa havaittavissa, en oo mitannu kuumetta mutta uskoisin että sellasta on ainakin odotettavissa jos ei oo jo... tarvisin nyt niitä poppamiehiä tai jonkin sorttisia parantajia kun koko aika oon kipeenä KIITOS (YOU FUKEN) TAKATALVI PIRISTIT ELÄMÄÄNI HUOMATTAVASTI

Päässä pyörii ideoita ja luovuus kukkii, mutta en saa mitään aikaseks, koska ajattelen että en saa kuitenkaan kaikkee toteutettua (haluan saada kaiken tehtyä, en vaan jotain yhtä juttua, vaikka kuulostaneekin hassulta) mm. päiväkirjan alottamista, maalaamista/piirtämistä eri aiheista, uusia biisi ideoita ymym ei teitä kiinnosta :D JA! koska oon niin nolife ja en halua alottaa mitään mun luovista ideoista niin oon kattonu nyt almost 4 tuotantokautee (jep luit oikein) The Walking Deadiä.... Hngh (tässä vaiheessa haluan sanoa itselleni, että hanki elämä)

Haluan kirjottaa mutta mitään ei tuu mieleen D: nyt jos niitä ideoita teiän suunnalta tulis niin ois bueno koska muuten tulee taas joku 2kk tauko tähän postaamiseen jne :::D

Ja noh mitä mulle yleisesti kuuluu? 
Buenoa, aika simppeliä :D Sillai ei mitää erityistä mut ei mitää kauhee huonookaa, että tässä ny tälläi mennää ja eletää. (NENÄ VUOTAA KOKO AJAN HNGH vaikee keskittyä kirjottamisee) Ja siis mulla on kauheesti hukassa tavaroita, joten huoli niistä on kova :T (missä hitossa mun silmälasitkin on D:) KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ!

Haluan nyt painottaa että kirjotan blogia koska odotan että voin pitää vlogia rauhassa, kun oon omassa kämpässä. Että jos oikeesti jotakuta muka kiinnostaa mun jutut (tai joku ylipäätään lukee tätä), niin joudutte odotteleen semmoset 549 päivää vähintäänkin :D (jee muistakaa onnitella sillon on mun 18v. syndet - laittakaa kalenteriin!)

Tää päivä meni kivasti (tässä niiskutuksen lomassa), tuherran nyt heipat täältä mun sängynpohjalta ja hyviä öitä! (tuleepas ripeeseen tahtiin näitä postauksia! :0 hurjaa) NYT MOIKKELIS!