Jessus siitä on aikaa kun kirjotin viimeks ja aina huokailen tätä samaa asiaa joka tekstin alussa... :D
Aihe ei oo ehkä ajankohtasin mun elämääni tällä hetkettä, mutta siis tänään aiheena numero 1. Jeeee. No mitä siitä?
Let's start with this: Mä väitän, että joka ikinen sinkku (ja muutkin) tuntee jossain vaiheessa yksinäisyyttä. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Nipottajille nyt info-iskuks, että en tarkota sitä etteikö yksin vois olla onnellinen, mutta jossain vaiheessa edes jossain yhessä pienessä minuutinpuolikkaassa sitä tajuaa että on tosi yksin ja ois ihan kiva kun ois joku vierellä. (Vinkvink etenkin ne jotka asuu yksin, 100% match.)
Kun meet mihin tahansa, se huokuu susta. Jos sä tiedostat, että oot yksinäinen, se näkyy susta. Sä kannat yksinäisyytta ja alakuloisuutta mukanas joka paikkaan, missä ootkin minne meetkin. Ne on kun purkka joka tarttuu sun kengänpohjaan eikä päästä irti. Vaikka oisit ihmisjoukon keskellä, niin voit tuntee olos yksinäiseks. Joskus tuntuu myös siltä, että oot väärän mallinen palikka tähän palapeliin (vaikka et oo höpsö). Et ehkä sovi joukkoon, mutta oikeesti susta vaan tuntuu siltä. Kun kirjottaa kauppalistaa ainoo asia minkä haluais vaan kirjottaa viimeseks asiaks; jonkun joka välittää ja huolehtii.
Välittämättä siitä kuinka monta ihmistä on sun ympärillä, tai kuinka yksin tunnet olevas, oot hyvä ja ihana just tollasena kun oot. Tunteet on ohimeneviä ja ne kaikki hiipuu ja "kuolee", joten yksinäisyys on täysin ohimenevä tunne, ei siis hätää! :)
Väitän myös, että jokaisella on se kliseinen 1 tietty pieni ihminen tässä maailmassa, joka tulee rakastamaan suo kunnes kuolema teidät erottaa. Ja vaikka tunnet olevas yksin, sulla on ihmisiä (tai edes 1 mutta on) jotka susta välittää. Eikä vaan tykkää ihan vähän, vaan rakastaa tosi paljon ja se on sun bonus ja voimavara.
Jees eiköhän näillä zemppauksilla mennä eteenpäin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti